Luonnonmarjat - mustikka, puolukka ja hilla

 
Miten arktiset olosuhteet vaikuttavat luonnonmarjojen kasvuun?
 
 
 
 
LUONNONMARJAT
 
Suomen ilmasto-olot ovat suotuisat luonnonmarjojen esiintymiselle, ja Suomi onkin kokoonsa nähden yksi maailman parhaista luonnonmarjamaista. Suomessa esiintyy noin 50 luonnonvaraista marjakasvia, joista 37 on syötäviä. Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat marjat ovat puolukka,mustikka ja hilla. Myyntiin eniten poimitaan puolukkaa, jonka keskimääräinen keruumäärä oli 7,4 milj. kg vuosina 2010–2014. Vastaavat määrät mustikalle ja hillalle olivat 4,7 ja 0,13 miljoonaa kiloa. Edellä mainitut luvut kertovat suurimpien marjayritysten ostamien marjojen määrän, eivätkä siis sisällä ihmisten kotitarvekäyttöön tai suora- ja torimyyntiin keräämiä marjamääriä.
 
Luonnonmarjojen satomäärät vaihtelevat vuosittain suuresti. On kuitenkin arvioitu, että pitkällä aikavälillä puolukan keskimääräinen sato Suomessa on vuosittain noin 260 milj. kg, ja mustikan noin 180 milj. kg. Vuosien välisistä vaihteluista ja satomäärien estimoinnin hankaluudesta johtuen luonnonmarjojen käyttöastetta on vaikea määrittää, mutta on arvioitu, että puolukan vuosittaisista sadoista käyttöön päätyy noin 10 % ja mustikan noin 6 % . Tämä tarkoittaa, että Suomen metsien tarjoamat luonnonmarjat ovat suurelta osin hyödyntämättä.
 

Suomen ilmasto-olot ovat suotuisat luonnonmarjoile ja Suomi onkin yksi maailman parhaista luonnonmarjamaista.

 
Suurin osa kaupallisesti poimitusta luonnonmarjasta päätyy vientiin. Mustikan  markkina-alueet ovat nykyään pääasiassa Itä- Aasiassa, Japanissa ja Kiinassa, jossa siitä valmistetaan ensisijaisesti terveys-
ja hyvinvointituotteita. Japanissa mustikkauutteen hinta on 1,5–2 -kertainen kun uute tai sen raaka-aine on peräisin suoraan Pohjoismaista . Puolukka sen sijaan käytetään ensisijaisesti elintarviketeollisuudessa. 
 
Luonnonmarjat kasvavat ilman lannoitusta, kastelua ja kasvinsuojeluaineita ja ovat siten vapaita esimerkiksi torjunta-ainejäämistä tai sadetuskastelun aiheuttamista hygieniariskeistä. Suomen maantieteellinen
sijainti, pohjoisuus ja mantereisuus, takaavat paitsi suuret marjasadot, myös hyvän laadun.
 
 
PITKÄ JA KYLMÄ TALVI, ROUTIVA MAA AUTTAA MARJOJA KASVAMAAN
 
Luonnonmarjat tarvitsevat pitenevän päivän lisäksi kevättä edeltäneen alhaisen lämpötilan jakson jotta kukkasilmut kehittyvät kukiksi. Prosessia kutsutaan vernalisaatioksi eli idunviritykseksi. Vernalisaatio estää kasveja kukkimasta kasvukauden lopulla mahdollisten syksyisten lämpimien kausien aikana ja on siten tärkeä, periytyvä sopeutuma pohjoisissa marjakasveissa. Pitkä ja kylmä talvi on siis suomalaisten luonnonmarjakasvien kukkien – ja siis marjasadon – muodostumisen ehdoton edellytys. Maaperän jäätyminen eli routiminen vaihtelee Suomessa voimakkaasti pohjoisuudesta, lumipeitteen paksuudesta, maalajista ja sateisuudesta riippuen eteläisen Suomen 10 cm:stä aina pohjoisimman Lapin useaan metriin. Routa hidastaa mikrobitoimintaa maaperässä. Marjakasvit hyötyvät tästä, koska useat lämpimillä alueilla tuhoja aiheuttavat kasvipatogeenit ja tuhohyönteiset eivät kykene talvehtimaan alhaisessa lämpötilassa. 
 
 
LUMIPEITETTÄ MUSTIKALLE, KIITOS
 
Pohjoiset kasvit voidaan jakaa karkeasti lumensuosijoihin (suosivat paksua lumipeitettä), lumipakoisiin (sietävät talvella lumettomuutta) sekä niihin kasveihin joille lumipeitteen paksuudella ei ole merkitystä. Marjakasveista etenkin mustikka tarvitsee suojaavan lumikerroksen talvikaudeksi, puolukka sietää paremmin ohuen lumipeitteen ja alhaisen lämpötilan yhdistelmää ja kaarnikka eli variksenmarja selviytyy jopa ajoittain lumettomilla tunturien rinteillä. Paksu lumipeite on edellytys mustikan esiintymiselle Suomessa, koska etenkin alkutalvesta jo - 20 oC:een lämpötila alkaa vaurioittaa mustikanversoja ja alle 10 cm:n talvenaikainen lumipeite aiheuttaa pakkasvaurioita kolmasosalle mustikoista.
 
 
YHTEISKUNNALLISET JA RAKENTEELLISET TEKIJÄT
 
Suomen infrastruktuuri (mm. tiestö) on hyvin kehittynyt ja kattaa koko maan, pohjoisimpia alueita myöten. Tässä suhteessa Suomi yhdessä Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa poikkeaa olennaisesti muista pohjoisista maista. Siinä missä Alaskassa, Venäjällä tai Kanadassa napapiirille pääseminen voi muodostua kamppailuksi luonnonvoimia vastaan, Suomessa se on tavanomainen auto- tai pyöräilymatka. Metsätieverkosto mahdollistaa luonnonmarjojen talteenoton tehokkaan logistiikan. Suomessa on yli 130 000 kilometriä metsäteitä, keskimääräinen etäisyys lähimmälle metsätielle on 200–300 metriä Etelä-Suomessa, Pohjois - Suomessa 400–600 metriä. Tämän takia metsämarjat kyetään ottamaan talteen ja kuljettamaan jatkokäsittelyyn (yleensä pakastamo) nopeasti, mikä pitää marjojen laadun hyvänä.
 

Metsätietoverkoston ansiosta marjojen poimiminen on helppoa ja logistiikka on tehokasta. Marjaan pääsee autolla tai pyörällä.

 
Suomessa ei ole juurikaan vaaraa pensasmustikan ja luonnonmustikan sekoittumiselle, koska pensansmustikan tuotanto Suomessa on äärimmäisen pientä verrattuna luonnonmustikan keruuseen ja hyödyntämiseen. Pensasmustikan tuotanto on vaihdellut viime vuosina 90–130 tonnin välillä, kun taas luonnonmustikkaa kerätään useampi miljoona kiloa. Lisäksi luonnon- ja pensasmustikka ovat ominaisuuksiltaan osin erilaisia ja ne halutaan pitää erillään, jotta asiakkaat voivat ostaa omiin tarpeisiinsa sopivia marjoja. 
 
 
16.12.2016
 
Lisätietoja Arktiset aromit
 
Lähde
Arktinen ruuantuotanto - Taustaselvitys ja kiteytysmatriisi Luke 2016