Tuotantoeläinen hyvä hoito

Suomessa maatalouden harjoittamista säätelevät useat kansalliset lait. Niillä säädetään muun muassa
eläinten pitämisestä, kasvintuotannosta ja elintarviketuotteiden käsittelystä. Lait muodostavat
yhteiskunnan määrittämät raamit tuotannolle ja näillä laeilla pannaan täytäntöön EU:n direktiivejä.
 
Nautojen osalta lainsäädäntö keskittyy valtioneuvoston asetukseen nautojen suojelusta eläinsuojelulain (247/1996) mukaisesti. Sikojen osalta lainsäädäntö keskittyy valtioneuvoston asetukseen sikojen suojelusta (15.11.2012/629) sekä näiden lisäksi sekä nautojen että sikojen pidosta säädetään eläinsuojeluasetuksessa (7.6.1996/396). Eläinkuljetuksia koskee tiukka lainsäädäntö muun muassa kuljetusaikoihin ja lämpötiloihin liittyen (Laki eläinten kuljetuksesta 1429/2006, ja Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005).
 
Suomalainen eläinten kuljetuskalusto on maailman parhaiten varusteltua ja kaikissa kuljetusautoissa on muun muassa juomalaitteet. Kuljetuskalustoa ja kuljetuksia valvotaan erittäin tiukasti ja eläinten kuljettamiseen tarvitaan erillinen eläinkuljetuslupa. Eläinten kuljetusajan pituudesta on pitkään käyty keskustelua EU:n piirissä, eläinsuojelujärjestöjen tavoitteena on ollut maksimissaan 8 tunnin kuljetusaika, josta ei kuitenkaan vielä ole saatu yhteistä sopimusta. Teurastamoissa eläinten lopetusta ja lihantarkastusta kaikissa vaiheissa valvoo teurastamon ulkopuolinen työntekijä, joka on viranomaista edustava eläinlääkäri. 
 
Lainsäädännön lisäksi tilat voivat sitoutua Hyvinvointituen ehtojen noudattamiseen. Hyvinvointituen ehdot löytyvät Manner-Suomen maaseutuohjelmasta, jonka määräykset löytyvät Valtioneuvoston asetuksesta eläinten hyvinvointikorvauksesta (121/2015) ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta eläinten hyvinvointikorvauksesta (117/2015).
 
Laatuvastuu on Suomen elintarvikelain mukainen kansallinen laatujärjestelmä, joka pohjautuu Eläinten Terveys ETT ry:n ylläpitämään terveydenhuoltojärjestelmään. Laatuvastuu on notifioitu EU:ssa, ja se on saanut vuonna 2013 Eviran myöntämän kansallisen laatujärjestelmän statuksen.
 
Kaikilta elintarvikeketjun toimijoilta edellytetään viranomaisen hyväksymää kirjallista omavalvontasuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on, että yritykset itse valvovat käsittelemiensä tuotteiden turvallisuutta.
Suomessa terveydenhuoltoa on tehty jo vuodesta 1984 lähinnä yritysvetoisesti. Eläintuotannon tuoteturvallisuutta edistävä käytäntö on Suomessa tehtävä kansallinen eläinten terveydenhuoltotyö
(nk. ETU -työ), joka aloitettiin vuonna 2001. Aluksi ETU -työtä koordinoitiin yhteistyössä ETT:n ja Eviran toimesta ja koordinaatiota on toteutettu MMM työryhmämietinnön (MMM 2000) mukaisesti.
 
Nykyään ETU -työtä koordinoi Eläinten terveys ETT ry (ETT ry), jonka toiminnan kulmakivi on ollut perustamisestaan (1994) lähtien varmistaa ketjun tuoteturvallisuutta. ETU -työ suunniteltiin ja on
toteutettu elintarviketuotannon laatustrategia huomioiden. ETT ry on varmistanut ketjun tuoteturvallisuutta ohjaamalla ja ohjeistamalla kaikki tuotantoeläinten tuonnit tapauskohtaisesti eli tuojat
ovat tehneet ja tekevät tuonneissa vapaaehtoisia riskienhallinta toimia. Suomessa elintarviketeollisuus on sitoutunut toimimaan ETT ry:n ohjeiden mukaisesti. ETU-työ sisältää ETT ry:n taudinvastustusohjeiden noudattamisen, jossa neuvotaan myös sellaisten tautien vastustamista, joita lainsäädäntö ei edellytä, joten ohjeita noudattava toimija toimii lakisääteistä tasoa ylempänä. Tautivastustustyö ennaltaehkäisee osaltaan tauteja, minkä ansiosta tarvittavan
lääkityksen määrä on myös vähäinen. Tuotantoeläimiä ei myöskään lääkitä ennaltaehkäisevästi eikä tuotantoeläimille syötetä lihaksia kasvattavia hormoneja. Suomessa on erittäin tiukka lainsäädäntö lääkkeiden käytöstä. Suomessa ei saa käyttää antibiootteja ennaltaehkäisevästi, vain sairauksien hoitoon, ja meillä toimintaperiaate on ollut koko ajan että lääkkeiden käyttötarvetta pyritään vähentämään. Hormonien käyttö on myös koko EU:ssa kielletty.
 
ETT ry rakensi terveydenhuoltoseurantajärjestelmät Sikavan 2003 ja Nasevan 2006, jotta terveydenhuollon toimet voidaan dokumentoida ja hyödyntää elintarvikeketjussa muun muassa tuoteturvallisuutta varmistaen (mm. laboratorionäytteet, salmonellan omavalvontanäytteet sika- ja nautatiloilta,eläinlääkärien käynnit ja havainnot ym.) ja poikkeamatilanteet huomioiden
 
Suomessa dokumentoidaan ruokaketjussa tuotantoeläinten sairauden hoitoon käytettävät mahdolliset lääkitykset, mikä parantaa informaation kulkua ja saatavuutta. Vuodesta 2008 on ollut voimassa laki joka edellyttää ns. ketjuinformaation eli teurasilmoituksen yhteydessä tuottajan on informoitava onko eläimiä lääkitty teurastusta edeltävän kolmen kuukauden aikana. Samaan aikaan Sikavaan ja Nasevaan mahdollistettiin lääkekirjanpidolle sähköisen kirjausmahdollisuus, jota elinkeino edellyttää sikasektorin tuottajilta.
 
Dokumentointi edistää koko tuotantoketjun läpinäkyvyyttä ja tuotteiden jäljitettävyyttä.
Suomalainen lihaketju on lähes vapaa salmonellasta, koska koko ketju tekee yhdessä töitä rehuketjusta lähtien salmonellan ehkäisemiseksi kansallisen salmonellanvalvontaohjelman puitteissa ja noudattaa tähän liittyen monia hyviä käytäntöjä. Tuottajat harjoittavat omavalvontaa tilatasolla ja tulokset kirjataan tuotantosuunnasta riippuen Nasevaan tai Sikavaan. ETT ry:n ohjeistusten mukaisesti toimimalla ehkäistään kaikkia tarttuvia tauteja, myös salmonellaa, tehokkaasti.