Sianlihantuotanto

PITKÄ, KYLMÄ TALVI, ROUTIVA MAA JA VIILEÄ ILMA
Miten rakentaa sikala?
 
Pohjoiset ilmasto-olosuhteet asettavat erityisvaatimuksia sikaloiden rakentamiselle. Kylmyys ja maan routiminen tulee huomioida tuotantotilojen rakentamisessa muun muassa rakennuksen lämpöeristyksillä
ja erilaisilla lämmitysratkaisuilla sekä riittävällä perustamissyvyydellä (routimattomat maakerrokset routarajan alapuolelle asti). Lämpöeristys toimii kahteen suuntaan; talvella se eristää ulkopuoliselta
kylmyydeltä ja kesällä liialta lämmöltä. Suljetuissa, kontrolloiduissa tuotantotiloissa on mahdollisuus optimoida eläinten hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, muun muassa lämpötila ja ilmastointi. Rakennuksen ilmastointiautomatiikalla lämpötila voidaan pitää tasaisena ja sisäilman laatu hyvänä. Sian elintoiminnot toimivat optimaalisesti termoneutraalilla alueella. Liian kuumassa ilmassa sika ei hikoile, jolloin se vähentää rehunsyöntiä ja kasvu heikentyy. Lisäksi tuotantotilat ovat kylmän ilmaston takia suljettuja, jolloin tauteja levittävien ja hygieniariskin aiheuttavien tuhoeläinten, lintujen ja jyrsijöiden pääsy tuotantotiloihin estyy.
 
Taudinaiheuttajat viihtyvät viileissä, kuivissa ilmasto-olosuhteissa huonommin kuin lämpimissä ja kosteissa. Näin ollen pohjoisen ilmaston viileät olosuhteet hidastavat tautien leviämistä, jolloin tautipainetta
on vähemmän ja antibioottien tarve on vähäisempää. Viileä ilma estää myös haitallista käymistä, joten helposti pilaantuvien, nestemäisten rehujen säilyvyys on parempi. Pohjoisille leveysasteille
tyypillinen viileähkö ja lyhyt kesä vähentää tuotantotilojen viilennystarvetta, joten kesäkaudella tilojen energiankulutus on matalampi kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa.
 
POSSU JA IHMINEN TARVITSEVAT LUONNON VALOA
 
Luonnonvalo toimii virikkeenä sioille ja hyvinvointitekijänä sikalanhoitajille. Luonnonvalo edistää sikojen vastustuskykyä ja vuorokausirytmin ylläpitoa. Tuotantotilojen valaistuksen minimivaatimukset
on määritelty MMM:n tuettua rakentamista koskevassa asetuksessa, jonka mukaan sikalan kaikissa osastoissa on oltava luonnonvaloa varten yksi tai useampi ikkuna. Kesäkautena luonnonvaloa on runsaasti ympäri vuorokauden, joten keinovalon tarve on silloin vähäistä.
 
VESIVAROJEN LAATU JA RIITTÄVYYS
 
Suomessa on runsaat ja korkealaatuiset vesivarat. Tähän suhteutettuna Suomessa tuotetulla ruoalla on pieni vesijalanjälki. Suomessa kulutetaan vain noin kaksi prosenttia vuosittain uusiutuvista makean
veden varoista, kun se pahimmilla vesikriisialueilla saattaa olla lähellä sataa prosenttia.
 
Lihantuotantoon tarvitaan runsaasti vettä. Sianlihantuotannon vesijalanjälki vaihtelee lähteistä riippuen 4800 ja 6000 litran välillä.  Pohjoisten alueiden runsaat vesivarat mahdollistavat kuitenkin puhtaan veden rajoituksettoman käytön niissä tuotantovaiheissa, missä se on tarpeellista. Voidakseen hyvin sika tarvitsee runsaasti puhdasta ja raikasta juomavettä. Janosta kärsiminen heikentää sen hyvinvointia välittömästi sekä lisää aggressiivisuutta ja levottomuutta. Erityisen tärkeää on huolehtia imettävän emakon vedensaannista, sillä emakko tarvitsee runsaasti vettä maidontuotantoon. Runsaiden vesivarojen ansiosta Suomessa on mahdollista käyttää eläinten juottamisessa rajoituksetta talousveden vaatimukset täyttävää juomavettä. Puhdas vesi vähentää myös tautiriskiä, sillä taudinaiheuttajat viihtyvät huonolaatuisessa vedessä.
 
MAAN KÄYTTÖ JA HARVA ASUTUS
 
Suomessa tuotantotilat sijaitsevat yleensä kaukana toisistaan, joissakin tapauksissa jopa metsän keskellä erillään tilan muista rakennuksista. Suomen runsas maapinta-ala antaa hyvät mahdollisuudet valita tuotantorakennusten rakentamiseen maaperältään ja sijainniltaan sopiva paikka sekä rakentaa tuotantoeläimille tilavammat elinolosuhteet kuin tiheään asutetuilla alueilla. Harvaan asutuilla alueilla tuotantopiha pystytään suunnittelemaan niin, etteivät rehu- ja lantakuljetusten reitit risteä keskenään, jolloin kontaminaatio- ja eläintautiriski vähenee. Ympäristöministeriön asettama työryhmä on laatinut eläinyksiköihin perustuvan tuotantoyksiköiden sijoittumisen vähimmäisetäisyyskäyrästön, jonka mukaan esimerkiksi noin 500 emakon tai noin 1 500 lihasian uusi tuotantoyksikkö tulee sijoittaa 300–400 metrin päähän häiriintyvästä kohteesta, vallitsevista olosuhteista riippuen. Tuotannon mahdollinen laajentaminen huomioiden vähimmäisetäisyydeksi suositellaan 500 metriä (YM 2001).
 
Sikalan rakentaminen kauas muista sikaloista ja tuotantorakennuksista vähentää eläinten tautiriskiä. Suomessa tuotantotilojen ympärillä on usein käytettävissä peltoalaa, mikä mahdollistaa rehun tuotannon omalla tilalla. Tällöin myös lannan levitykseen tarvittavaa peltoalaa on runsaammin, jolloin lantakin saadaan tehokkaasti hyötykäyttöön. Suomessa kotieläintilat ovat sitoutuneet ympäristötukeen lähes sataprosenttisesti (tilanne vuonna 2014), jolloin peltoviljelyssä käytettävät lantamäärät perustuvat viljelykasvien tarpeeseen ja lannan aiheuttama ympäristökuormitusriski jää käytännössä pieneksi.
 
YHTEISKUNNALLISET, RAKENTEELLISET TEKIJÄT
 
Sikojen osalta lainsäädäntö keskittyy valtioneuvoston asetukseen sikojen suojelusta (15.11.2012/629) sekä sen lisäksi sikojen pidosta säädetään eläinsuojeluasetuksessa (7.6.1996/396). Sianlihantuotantoa koskeva kansallinen lainsäädäntö ylittää EU-lainsäädännön mm. karsinoiden vähimmäispintaalojen ja kiinteiden lattioiden suhteellisen osuuden osalta (MMM 2010, VnA 2012). Lisäksi alalla yleisesti käytössä olevat hyvät tuotantotavat –ohjeistukset ylittävät useassa kohdassa kansallisen lainsäädännön. Näillä tekijöillä, yhdistettynä sianlihantuottajien hyvään koulutustasoon ja saatavilla olevaan neuvontaan, katsotaan olevan merkittävä vaikutus sianlihatuotteiden puhtauteen ja turvallisuuteen
(ETL 2009b).
 
KANSALLINEN LAATUJÄRJESTELMÄ JA JYRKKÄ EI SALMONELLALLE
 
Pohjoinen sijainti ja maantieteellinen etäisyys Keski-Euroopan suurista sianlihan tuottajamaista ovat osaltaan vahvistaneet Suomessa toimivien liha-alan yritysten yhteistyötä. Suomessa toimivat lihatalot ovat osallistuneet yhteisvoimin aktiivisesti esimerkiksi sikojen genetiikan ja porsas- ja sianlihan tuotannon kehittämiseen sekä edistäneet eläinten terveyttä ja hyvinvointia edistäviä hyviä käytäntöjä. Eläinten terveydenhuoltotyötä koordinoi elintarviketeollisuuden ja tuottajien toimesta perustettu Eläinten terveys ETT ry. ETT ry ylläpitää sikojen terveydenhuoltojärjestelmä Sikavaa, joka sai kansallisen laatujärjestelmän statuksen vuonna 2013. Edellytyksenä statuksen saamiselle on, että laatujärjestelmä osoittaa toiminnan ylittävän selkeästi lainsäädännön vaatimukset eläinten terveyden ja kansanterveyden (tuoteturvallisuuden) osalta. Suomen maantieteellisestä sijainnista sekä valituista toimintatavoista johtuen eläimiä ei kuljeteta tuotantoprosessin aikana maasta toiseen. Tämä vähentää tauti- ja kontaminaatioriskiä sekä pitkien kuljetusten aiheuttamia eläinten hyvinvointiriskejä. Suomessa ei myöskään järjestetä eläinmarkkinoita,joissa eläintautien leviämisriski on suuri. 
 
Järjestelmällisen eläinten terveydenhuoltotyön myötä suomalaisten tuotantosikojen terveystilanne on erittäin hyvä. Lääkkeiden käyttö on ennaltaehkäisevän tautivastustustyön ansiosta vähäistä. Suomalaisessa lihantuotannossa ei käytetä kasvuhormoneja. Suomi on Ruotsin ja Norjan rinnalla ainoa maa, jossa kaikkien salmonellatyyppien vastustaminen on lakisääteistä. Vastustamisessa noudatetaan nollatoleranssia eli salmonellaa ei sallita tuotannon missään vaiheessa.
 

Lisätietoja Laatuvastuusta, joka pohjautuu Eläinten Tervys ETT ry:n ylläpitämään sikojen terveydenhuolto- ja seurantajärjestelmään Sikavaa. Sikavan avulla tieto kulkee tilan, teollisuuden ja eläinlääkärien välillä. Sikavan kautta seurataan  terveydenhuoltojärjestelmän toteutumista, tehdään sikatilojen terveysluokitusta ja vistitään ajankohtaisista asioista. 

 

Lähde Arktinen ruuantuotanto - Taustaselvitys ja kiteytysmatriisi Luke 2015