Naudanlihan- ja maidontuotanto

Miten arktiset olosuhteet vaikuttavat maidon- ja naudanlihan tuotantoon?
 
MAITOA JA NAUDANLIHAA
 
Maidontuotanto on suomalaisen maatalouden selkäranka. Suomessa on noin 280 000 lypsylehmää, jotka tuottavat 2,2 miljardia litraa maitoa vuodessa. Maitoa ja maitotuotteita suomalaiset kuluttavat jopa tuotettua määrää enemmän. Laadukkaan ja kannattavan kotimaisen maidontuotannon turvaamiseksi tarvitaan jatkuvasti uutta tietoa rehuntuotannosta, rehujen tuotantovaikutuksista ja eläinten terveydestä sekä kestävyydestä.
 
Yli 90 % kotimaisesta naudanlihasta saadaan ekotehokkaasti maidontuotannon sivutuotteena. Suomi ei ole kuitenkaan enää täysin omavarainen naudanlihan suhteen, sillä kotimainen naudanlihantuotanto on 82 miljoonaa kiloa ja kulutus 99 miljoonaa kiloa. Naudanlihantuotanto perustuu Suomessa maito- ja liharotuisiin eläimiin. Suomen naudanlihan- ja maidontuotannolle onkin ominaista eläinrotujen monimuotoisuus, joka on kulttuurista perua. Maitorotuisten osuus on suurempi, liharotuisia eläimiä on kokonaismäärästä vain noin 17 %. Maidon- ja naudanlihantuotanto painottuu Pohjanmaalle ja Pohjois-Savoon.
 
Naudanlihan- ja maidontuotanto liittyy voimakkaasti kotoisesti tuotetun rehuntuotantoon. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että naudat ruokitaan kotitilalla tuotetulla nurmirehuilla. Rehuviljelyn tavoitteena on turvata tilatasolla ensisijaisesti nurmirehun riittävyys eli että tilan oma rehuntuotanto kattaa nautojen energiatarpeen. Etenkin maidontuotanto ylläpitää nurmenviljelyä pelloilla, jotka muuten voisivat jäädä vaille käyttöä.
Nurmenviljelyyn perustuvalla maidon- ja naudanlihantuotannolla on keskeinen merkitys suomalaisessa elintarviketuotannossa, missä 40 % työpaikoista on näiden kahden teollisuuden alan piirissä.
 
Suomessa nurmenviljely keskittyy maidontuotannon kanssa maantieteellisesti samoille alueille. Vuonna 2012 nurmia viljeltiin Suomessa lähes 600 000 ha, mikä on noin 30 % viljelysmaasta. Nurmialasta
laitumien osuus on noin 100 000 ha. Säilörehun osuus viljelyalasta on yli 20 %, mikä tekee siitä Suomen yleisimmän pellonkäyttömuodon. Se on samalla myös Suomen merkittävin viljelykasvi
 
VIILEÄSSÄ  ILMASTOSSA KANNATTAA KASVATTAA NURMIREHUA
 
Ilmastomme asettamien rajoitteiden takia kotoisten rehujen viljelyssä korostuu nurmirehuntuotanto. Samasta syystä esimerkiksi viljan viljely ihmisravinnoksi Suomen pohjoisimmilla alueilla on kannattamatonta.
Nurmentuotannon suhteellinen etu kasvaa etelästä pohjoiseen, koska pohjoisemmaksi mentäessä nurmea tuotetaan siellä missä muiden kasvien tai viljojen viljely ei ole enää kannattavaa. Nurmentuotannon jatkumona on sen jalostaminen maidoksi ja lihaksi. Rehun kasvupaikan ilmasto vaikuttaa sadon määrään, laatuun ja ominaisuuksiin. Arktinen viileä ilmasto vähentää kasvintuhoojien esiintymistä, minkä ansiosta suuria määriä kasvinsuojeluaineita ei tarvita. Vähäinen kasvinsuojeluainetarve auttaa ylläpitämään maaperän vähäistä raskasmetallipitoisuutta ja edesauttaa osaltaan puhtaiden rehujen tuottamista. Puhtaat rehut vaikuttavat myös lannan kautta epäsuorasti maaperän laatuun.
 
Pitkästä kylmästä talvesta johtuen pohjoisessa on vähemmän eläintautivektoreja kuin etelämpänä ja kylmästä johtuva maan jäätyminen vähentää myös loispainetta. Pohjoisen viileän ilmaston ansiosta muun muassa sisäruokintakauden aikana navetoissa vallitsee viileä, hyvä ilmanlaatu (ilmanvaihdoltaan oikein mitoitetuissa pihatoissa ja parsinavetoissa). Pitkästä sisäruokintakaudesta huolimatta lehmillä on mahdollisuus käydä jaloittelutarhassa. Talvella jaloittelutarhan mahdollinen lumipeite puhdistaa sorkkia parantaen sorkkaterveyttä. Lypsylehmät viihtyvät hyvin myös verhoseinä- tai kylmäpihatoissa, jolloin rakennuksen lämmitykseen käytettävä energiankulutus on suhteellisen pientä. Kylmästä talvesta on hyötyä myös maidon kuljetuksille – tarvitaan vain eristetyt kuljetustankit
 
 
HELPOSTI SULAVA NURMIREHU
 
Arktinen ilmasto vaikuttaa myös eläinten hyvinvointiin rehusadon määrän, laadun ja ominaisuuksien kautta. Nurmirehun tärkein ruokinnallinen tekijä on riittävä sulavuus, mikä saavutetaan, jos rehusato
korjataan riittävän varhaisella kasvuasteella ennen kasvuston kukintaa. Varhainen korjuu lisää myös kasvukauden aikaisten satojen ja siten niittojen lukumäärää. Kasvukauden lyhyydestä johtuen nurmikasveilla
tuotetun ”sulavan rehun” määrä ei kuitenkaan edellä mainitusta eduista huolimatta kohoa pinta-alayksikköä kohti suuremmaksi kuin maissa, jossa rehusadon sulavuus voi jäädä heikommaksi.
Näissä maissa sulavuus kompensoituu suuremalla volyymila. Etuina arktisessa rehuntuotannossa on siis se, että päivän pituus vaikuttaa rehukasvien lisäkasvuun ja koostumukseen siten, että heinäkasvien
sulavuus säilyy märehtijöiden ruokinnassa parempana kuin etelämpänä viljellyillä nurmikasveilla
 
Naudanlihan- ja maidontuotannon kannattavuus riippuu paljolti ruokinnassa käytetyn rehun yksikkökustannuksesta, sillä rehukustannus on kyseisten tuotantosuuntien suurin yksittäinen muuttuva kustannus. Kotoisten rehujen osalta se lasketaan tuotantokustannuksen perusteella ja rehun yksikköhinta määräytyy siten saavutetun satotason mukaan. Sitä saattaa kuitenkin lisätä säilönnän ja varastoinnin hävikit ja epäonnistuminen. Lyhyen kasvukauden takia maassamme saavutettavissa olevat rehusadot jäävät kansainvälisessä vertailussa vääjäämättä vaatimattomiksi, mikä siten lisää kotitilalla tuotetun rehun yksikköhintaa.
 
Lyhyen kasvukauden alussa alkaa laidunkausi. Laidunnus lisää kasvupaikan valoisuutta ja lämpöä sekä vähentää maaperän ravinteisuutta. Erityisesti matalakasvuiset ja vähäravinteisuuteen sopeutuneet
kasvilajit hyötyvät laidunnuksesta. Karjan tallaus myös paljastaa maanpintaa, mikä helpottaa toivottujen kasvilajien siementen itämistä. Laidunnuksessa eläimet syövät kasvillisuutta vähitellen, epätasaisesti ja valikoiden. Laiduntaminen säilyttää maisemat avoimina ja edistää luonnon monimuotoisuutta kasvien, hyönteisten, perhosten ja lintujen lisääntymisen myötä. Laiduntavat eläimet ovat myös tärkeä osa tuottavaa maaseutua ja elävää maaseutumaisemaa. Eläimiä tarvitaan tehokkaina ja ympäristöystävällisinä maisemanhoitajina. Kaunis, hoidettu maisema on osa viihtyisää asuinympäristöä. Laiduntaminen on lehmien lajinmukainen ja maidontuotannon imagon kannalta hieno asia. Laidunrehu on usein myös edullista rehua.
 
KUIVA ILMASTO KARSII MIKROBEJA
 
Liika kosteus altistaa rehutuotannon kasvitaudeille. Kesällä sataa noin kaksi kertaa enemmän kuin talvella. Epävakainen korjuuajan sää voikin tehdä kiusaa nurmirehujen korjaajille. Liika kosteus kasvattaa
myös varastohävikin riskiä. Esimerkiksi naudanlihan- ja maidontuotantoon liittyvä rehun sadonkorjuu, säilöntä ja varastointi aiheuttavat ravintoaineiden hävikkiä ja kustannuksia. Arktinen, ankara ja kuiva ilmasto karsii kuitenkin useita kasvi- ja eläintauteja aiheuttavia mikrobeja. Suomessa vallitseekin tautivapaus salmonellan, paratuberkuloosin, bruselloosin, leukoosin ja sinikielitaudin osalta. Myöskään Schmallenberg -tauti, joka on polttiaisten levittämä virus, ei talvehdi.Mikrobien puuttuminen vähentää myös kasvi- ja eläintautien torjuntatarvetta ja samalla työ- ja ainekustannuksia, eli tuottaa laadullista etua.
 
MAAPERÄMME ON PUHDASTA MUTTEI KOVIN VILJAVAA
 
Suomen maaperä on puhdasta ja sen raskasmetallipitoisuus on alhainen. Tämä johtuu maaperän luontaisista ominaisuuksista, ja osittain siitä että kuormittavaa teollisuutta ja muuta inhimillistä toimintaa
on pinta-alayksikköä kohti vähän verrattuna tiheämmin asuttuihin alueisiin. Vaikkakin Suomen maaperä on kansainvälisesti verrattuna puhdasta, se ei ole luontaisesti kovin viljavaa, sillä se on
hapan ja sisältää kohtalaisen vähän ravinteita. Maaperän happamuudesta johtuen se pystyy huonosti vastustamaan myös happamoittavia tekijöitä. Maanviljelijä pyrkii kuitenkin parantamaan viljavuutta
(poistamaan happamuutta ja lisäämään ravinteikkuutta) kalkituksella, lannoituksella, sopivilla viljelykasveilla ja maan muokkauksella. Nämä kuitenkin lisäävät puolestaan töitä ja kustannuksia.
 
Naudanlihan- ja maidontuotannon näkökulmasta Suomen happamat ja turvepohjaiset maat sopivat hyvin nurmirehulle, mikä edistää paikallista rehutuotannon kannattavuutta. Tämä tukee tilojen omavaraisuutta
mutta toisaalta tällöin tuotannon kannattavuus riippuu suuresti rehusadon määrästä .
 
SUOMESSA ASUTAAN HARVAAN - PLUSSIA JA MIINUKSIA
 
Harva-asutuksella ja tilojen välisillä pitkillä etäisyyksillä on positiiviset vaikutukset rehutuotannon kasvitautien hallintaan, koska niillä ei ole mahdollisuutta levitä tilalta toiselle. Harva-asutuksesta johtuen
etäisyydet tilojen ja teurastamoiden välillä ovat pitkät, mutta toisaalta suhteessa eteläisempiin maihin teuraskuljetukset ovat Suomessa lyhyemmät. Suomessa kuljetusautot on varusteltu pitkien
matkojen kuljetusta varten ja kuljetukset myös suunnitellaan etukäteen siten, että matka-aika jää mahdollisimman lyhyeksi.
 
Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta nautojen teuraskuljetukset ovat pidempiä kuin sikojen, mutta kuljetuskalusto on maailman parhaiten varusteltua sisältäen juomalaitteet. Kuljetuksia koskee myös tiukka lainsäädäntö kuljetusaikoihin ja lämpötiloihin liittyen. Naudoille mahdollistetaan muun muassa nukkuminen navetoissa teurasmatkan pitkittyessä. Myös kuolleisuus on vähäisempää Suomen teuraskuljetuksissa kuin eteläisemmissä EU-maissa.
 
ELÄINTEN HYVINVOINTIIN PANOSTETAAN TILOILLA
 
Suomen lainsäädäntö tukee eläinten hyvinvointia. Nautojen kannalta on tärkeää parsinavettojen laidunnusohjeisto. Pihatoillahan tätä ei tarvita. Eläimet pitää ottaa katokselliseen suojaan ankarien sääolojen ajaksi. Kylmyys yhdistettynä vetoisuuteen ja märkyyteen on eläinsuojelun kannalta ongelma (muutoin kuumuus on naudoille aina pahempi kuin alhainen lämpötila sellaisenaan).
 
TURVALLISET REHUT
 
Tuoteturvallisuuden hallinta alkaa rehu- ja panosteollisuudesta. Rehu- ja panosteollisuuden tuoteturvallisuutta edistäväksi hyväksi käytännöksi tunnistettiin Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT ry)
ylläpitämä rehutoimittajien positiivilista. Se edesauttaa puhtaiden rehujen tuottamista ja vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Positiivilista on lista rehun toimittajista, jotka ovat sitoutuneet tautiriskien hallintaan (laadunvarmistussuunnitelma, salmonellan torjunta ja tuontitutkimukset). Rehujen Positiivilistan avulla ETT ry ylläpitää tietoja niistä rehualantoimijoista, jotka tekevät vapaaehtoisia riskienhallintatoimia rehujen maahantuonnissa, valmistuksessa ja välityksessä. Lista julkaistaan viikoittain Maaseudun Tulevaisuudessa tuottajien avuksi rehuostopäätöksen teossa. Elintarviketeollisuusliiton (ETL) ”Hyvät teollisen rehunvalmistuksen toimintatavat” -ohjeen (ETL 2009c) avulla pyritään varmentamaan rehujen turvallisuutta entisestään. Myös muuntogeenisten (GMO) rehusiementen ja rehujen valvonnan avulla pyritään edistämään rehujen turvallisuutta. Sekä Evira että tulli valvovat Suomessa muuntogeenisiä rehuja.
 
Tautivastustustyö ennaltaehkäisee osaltaan eläintauteja minkä ansiosta myös tarvittavan lääkitysten määrä on alhainen. Nautoja ei lääkitä ennaltaehkäisevästi eikä niille syötetä lihaksia kasvattavia hormoneja. Maidon laaduntarkkailu on hyvä tuoteturvallisuuteen liittyvä käytäntö ja Suomessa on muun muassa alhainen maidon bakteeripitoisuus, mikä on merkki siitä, että maidon käsittely, jäähdytys ja säilytys on toteutettu asianmukaisesti (Maitohygienialiitto 2010).
 
 
MAITOHYGIENIAN YHTEISTYÖTÄ JO 50 VUOTTA
 
Suomessa on toiminut jo yli 50 vuotta Maitohygienialiitto, jonka tehtävänä on edistää ja kehittää hygieenisen ja kaikin puolin hyvälaatuisen ja turvallisen maidon tuotantoa ja tuotanto-olosuhteita, jalostusta, kuljetusta sekä kaupan pitämistä Suomessa. Maitohygienialittoot on maidon koko tuotantoketjun yhteistyöfoorumi, joka kerää ja tuottaa tilastoja maitohygienista Suomessa. 
ETT ry:n rakentama kansallinen nautaterveydenhuollon seurantajärjestelmä Naseva dokumentoi terveydenhuollon toimet ja edistää elintarvikeketjussa muun muassa tuoteturvallisuutta. Naseva käsittää sähköisen rekisterin, johon sisällytetään muun muassa tiedot tilasta, terveydenhuoltosopimuksestaunnitelmasta sekä eläinten lääkityksistä ja terveydentilasta. Lisäksi siellä on tiedot eläinvirroista, eläinten ostoista, siirroista, kuolleisuudesta, eläinlääkärin käynneistä ja tehdyistä havainnoista. 
 
Tuottajien ammattitaito on oleellista oikeiden käytäntöjen valinnassa ja laadullisessa tuotannossa. Muun muassa suositeltavina käytäntöinä viljelykierto auttaa ennaltaehkäisemään kasvitauteja ja ylläpitämään maan hyvää kuntoa. Laidunkierron avulla puolestaan säädellään laidunnuspainetta (laidunnuskauden aikaista eläinmäärää tiettyä pinta-alaa kohden) jakamalla alue lohkoihin ja siirtämällä eläimiä lohkolta toiselle. Myös laidunnuksen aloittamisen oikea ajankohta on oleellinen, jotta kasvit ehtivät kukkia ja siementää.
 
Lähde
Arktinen ruuantuotanto - Taustaselvitys ja kiteytysmatriisi Luke 2015