Maapallon kestävyys

Arktinen tuotantoympäristö ja maapallon kestävyys

Maapallon kestävyysrajojen vertailu on viime vuosina ollut oleellinen ihmisen ja talouselämän aiheuttaman elinympäristön kuormituksen mittaamisen perusta.
 Kestävyysrajat muodostuvat yhdeksän eri ympäristötekijän yhdistelmänä:
  1. stratosfäärisen otsonin vähenemä,
  2. biodiversiteetin väheneminen,
  3. kemiallinen saastuminen (kemikalisoituminen),
  4. merien happamoituminen,
  5. ilmastonmuutos,
  6. makean veden määrä,
  7. maankäytön muutos,
  8. biogeokemiallisten kiertojen (typen ja fosforin) epätasapaino maapallolla
  9. ja ilmakehän aerosolien lisääntyminen.
 
Näistä biodiversiteetin vähenemän, biogeokemiallisten kiertojen epätasapainon ja ilmastonmuutoksen todettiin välittömästi saavuttaneen tason, josta arvioitiin tulleen uhka ihmisen säilymiselle maapallolla. Maapallon kestävyysrajojen ja uhkien päivityksessä (Steffen ym. 2015) näiden kolmen uhkaavan muutoksen joukkoon on lisätty maankäytön muutos. Biodiversiteetin väheneminen on laajennettu tarkoittamaan biosfäärin
integraation muutosta, joka sisältää geneettisen ja funktionaalisen biodiversiteetin vähenemisen.
 
Pohjoiset alueet kärsisivät kaikkein eniten stratosfäärisen otsonin vähenemästä, koska otsoniaukko sijoittuu napa-alueille. Ilmastonmuutos tuo biomassakasvutehon lisäyksen seurauksena pohjoisille alueilla lisää tuotantovastuuta. Kansainvälisesti tärkeän merien happamoitumisen sijasta meillä Suomessa on ensisijaisena ongelmana lähimerialueidemme rehevöitymisongelma. Biosfäärin integraation, maankäytön muutoksen
ja biogeokemiallisten kiertojen osalta Suomi esiintyy Stockholm Resilience Instituten viimeisimmässä1 arviossa edullisessa asemassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että biodiversiteetin määrä pohjoisissa
olosuhteissa on lähtökohtaisesti pienempi kuin lämpimämmissä oloissa, typen ja fosforin käytöllä olemme saaneet aikaan ikävän rehevöitymisongelman ja maankäytön muutoksen aste nimenomaan metsän osalta on vaikeasti määriteltävä.
 
Suomi on kuitenkin planetaaristen rajojen näkökulmasta useimpiin Euroopan maihin nähden ja globaalisti,selvästi edullisessa asemassa ympäristön kemikalisoitumisen, ilman epäpuhtauksien ja makean veden riittävyyden osalta.